Hildegardin Kultaisesta teltasta 07/2019

Kultainen teltta jumaluuden symbolina

               Hildegard von Bingenin uskonnollisessa ajattelussa

Jung: "Vain nainen voi esittää jumaluuden nelisivuisena symbolina!"

Hildegardin uskonnollisessa ajattelussa esiintyy mielenkiintoinen käsite kultaisesta teltasta, nelisivuisesta muodosta jumaluuden symbolina. Teltan neljä sivua kuvaavat maailman neljää napaa. Nelisivuisuudestaan huolimatta Hildegard ymmärtää kultaisen teltan eli kuninkaallisen persoonan munan muotoiseksi, joka kuvaa makrokosmoksesta syntynyttä mikrokosmosta.

Hildegard kuvaa hengellistä elämää muun muassa taisteluna, jota sielu käy pahuutta vastaan voidakseen pystyttää kultaisen teltan oman elämänsä vartijaksi. Kristillisessä kilvoittelussa teltta symboloi hengellistä matkalaista, koditonta kulkijaa sen viitatessa Vanhan testamentin heprealaisiin teltassa eläviin paimentolaisiin ja patriarkkoihin sekä juutalaisiin kuninkaisiin, jotka sotaretkillään yöpyivät paimentolaisten tapaan telttamajoissa.

Teltan pystyttämisellä Hildegard tarkoittaa asumaan asettumista ja kotiutumista. Viisaudella ymmärretään usein juuri oman paikkansa etsimistä, telttansa pystyttämistä ja kotiutumista. Symbolisessa kuvakielessä viisaus rinnastetaan usein kotiin, koska hengellinen matka tarkoittaa taistelua, jotta viisaus pääsisi kotiutumaan arkielämäämme.

Jumalallisen teltan Hildegard ymmärtää laskeutuvan jokaisen ihmisen sieluun syntymässä, ei kristillisen kasteen yhteydessä, mutta usein se sielun teltta, kuninkaallisen persoonan asuinsija syystä tai toisesta yllättäen romahtaa, minkä vuoksi ihmiselämä voidaan ymmärtää vuorottaisena kultaisen teltan pystyttämisenä ja purkamisena, kokoon rakentamisena ja rullalle laskostamisena sen mukaan minkälaisia koettelemuksia, taisteluja ja esteitä hengellisellä kilvoittelumatkallamme kukin meistä voimiemme ja jumalallisen kaitselmuksen mukaan joutuu kunakin ajan hetkenä kohtaamaan.

Hildegard kuvaa hengellistä kilvoitteluaan raadolliseksi taisteluksi paholaista vastaan, joka hyökkää hänen vuorelle pystyttämäänsä telttaansa, virittää hänelle ansoja ja estää häntä tekemästä hengellistä matkaansa. Hildegard joutuu hämmennyksen valtaan, ei kykene toteuttamaan jumalallista vehreyttä elämässään. Lukuisten hyökkäysten uuvuttamana hän viimein menettää hengellisen ilonsa eikä kykene enää iloitsemaan lähimmäisistään Jumalassa.

 Hengellisessä taistelussa saamistaan haavoistaan, ruhjeistaan ja mustelmistaan Hildegard parantuu muistelemalla Jumalan hyvyyttä, jumalallista alkuperäänsä sekä saamaansa siunaustaan: ”Kun muistelen, että Jumala on minut luonut, ahdistukseni keskellä saan voimaa vastustaa paholaisen kiusauksia vakuuttumalla, etten alistu, en taivu enkä luovuta!”

Ja kun viha uhkasi polttaa Hildegardin teltan, ripustautui hän hukkuvan tavoin jumalalliseen hyvyyteen, jota viha ei koskaan uskalla lähestyä eikä koskaan kykene koskemaan. Hengellisen taistelunsa suvannossa Hildegard iloitsee: ”Minulla on hengellistä iloa ja hyveet alkavat vihertämään elämässäni. Jumalan hyvyys ei ole abstraktiota vaan se parantaa, antaa voimaa, iloa ja kauneutta, mutta edellyttää kilvoittelijalta intensiivistä jumalallisen hyvyyden muistamista.”

                                                                                             

Hildegard ymmärtää profeetta Hesekielin kehotuksen kaikkien rikkomuksien poisheittämisen sekä uuden sydämen ja hengen rintaan ottamisen ihmisen paluuna alkuperäiseen viisauteensa ja kotiinsa eli kultaisen teltan pystyttämisenä sieluunsa ripustautumalla Jumalan yhteyteen, muistelemalla Hänen hyveellisyyttään, elämällä lähimmäistensä kanssa hengellisessä ilossa ja toteuttamalla arjessaan jumalallisen kosteaa vehreyttä  -Herrassa Jumalassaan.

Marita Sjöberg