Pakurikääpä 09/2018

METSIEMME TEHOLÄÄKE       - PAKURIKÄÄPÄ                                                                 

Karkean arvion mukaan maailmassa on yli puolitoista miljoonaa sienilajia, joista tunnistettuja lajikkeita lienee vajaat parikymmentä tuhatta. 

Näistä noin seitsemää sataa käytetään ravintona ja neljällä sadalla lajikkeella tiedetään olevan lääkinnällisiä vaikutuksia siinä määrin, että käytössämme olevista lääkkeistämme lähes puolet ovat sieniperäisiä; joko suoraan sienistä eristettyjä tai sieniperäisiä johdannaisia. 

Sienten lääkinnälliset vaikutukset ovat herättäneet kiinnostusta tiedeyhteisöissä ympäri maailmaa ja esimerkiksi Aasiassa niistä on tehty yli 100 000 tutkimusta viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Sienten on havaittu sisältävän ainakin sataa kahtakymmentä eri lääkkeellistä vaikutusta; ne muun muassa hillitsevät tulehduksia, tuhoavat syöpäsoluja ja lievittävät kipuja. Lisäksi monet sienistä tunnistetut yhdisteet vahvistavat immuniteettia, suojelevat maksaa, vaikuttavat verensokerin säätelyyn ja vaikuttavat keskushermostoon.

Metsistämme, puistoistamme ja jopa pihapuistamme löytyy useita lääkinnällisiä sieniä kuten männyntuoksuvalmuskaa, siiliorakasta ja eri kääpälajeja. Näiden lisäksi kymmenillä muilla sienilajikkeillamme on todettu olevan lääkinnällisiä vaikutuksia kuten esimerkiksi taula- ja arinakäävillä.

Esiintyvyydeltään yleisin lääkesienemme on pakurikääpä, tuo mustanpuhuva, rosopintaisena rujottava lehtipuiden loinen, jota eniten tavataan koivuissa, sekä elävissä että kuolleissa. Tosin kääpä saattaa iskeä myös pihlajaan, leppään ja raitaan, mutta lääketarkoitukseen käytetään vain koivussa kasvavaa pakuria.

 Pakurikääpää tavataan pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon havumetsissä ja vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan Suomessa esiintyy pakuria kohtuullisen runsaasti; arviolta kahdesta lähes viiteen miljoonaan kiloa. Puun rungolla kääpä voi kasvaa jopa puolitoista metriseksi möhkäleeksi ja painaa useita kiloja.

Suomessa pakurikääpää on sota-aikoina juotu tikka-teenä kahvihampaan pakotusta vastaan ja Venäjällä pakurikääpäteellä on hoidettu muun muassa tuberkuloosia, vatsakatarria, diabetestä ja syöpää aina 1600-luvulta lähtien -ilman haitallisia sivuvaikutuksia.

 Voidaan puhua laajasta päkurikäävän uudesta tulemisesta, sillä sieni on viime aikoina niittänyt suurta suosiota suomalaisten itsehoitokasvina, josta on tuotteistettu markkinoille pakurikääpäjauhoa ja -kariketta, erilaisia tee- ja kahviseoksia sekä alkoholipohjaisia uutteita.

Ihmisten pakurikäävän käyttökokemuksista koottujen raporttien mukaan käävän käytöstä on saatu eniten positiivista palautetta nivelkipuja ja kehon yleisiä tulehdustiloja rauhoitettaessa, immuniteettia voimistettaessa ja erilaisia ihovaivoja parannettaessa.

Lisäksi moni on saanut pakurikääpäteen nauttimisella apua vatsa- ja suolistovaivoihin kuten vuotavaan suoleen, Chronin tautiin ja ärtyvän suolen oireyhtymään. Yksi mielenkiintoisimmista käävän vaikutuksista lienee sen kyky lisätä tahdon voimaa eli kiinalaisen lääketieteen mukaan jing-energiaa; tahtoa ja sen myötä kykyä asioiden toteuttamiseksi.

 Loismaisesta luonteestaan huolimatta pakurikääpää voidaan pitää lääkesienien helmenä siitäkin huolimatta, että se kiitoksena isäntäpuullensa loisimisellaan aiheuttavan kärsimyksen jalomielisesti aina hyvittää; nimittäin tämän hitaalla, mutta varmalla tappamisella. 

Pakurikääpään ei siis näytä pätevän vanha suomalainen kansanviisaus siitä, ettei ruokkivan isännän kättä purra. Valitettavasti.

Marita Sjöberg
Pietarsaaren Sanomat, 2015