Jouluisesta kuvasymboliikasta 12/2018

                                                                     

                     Jouluisesta kuvasymboliikasta

Nuorena tutustuin minulle tuntemattomaan käsitteeseen "toisuskoisten joulukortista”, kun minulta hienovaraisesti – kulmia kohotellen - tiedusteltiin, oliko minulla tapana lähetellä kristillisiä vai toisuskoisten joulukortteja.

                                                      

                                                     

                                       

Sain tietooni, että meille suomalaisille rakkaat tonttukortit ovatkin täynnään vieraiden uskontojen metaforia; punalakkisen tontun edustaessa muinaissuomalaista pakanauskontoa, taivaalla kumottavan kuunsirpin islamilaisuutta ja tuikkivan joulutähden viitatessa juutalaisuuteen.

                                          

Jos kristitty erehtyi lähettämään näitä toisuskoisten kortteja kanssaihmisilleen, kuvasti se kuulemma sisäistä ristiriitaa hänen hengellisyydessään, uskonnollisesta pinnallisuudesta puhumattakaan.

                                           

Ristiriitaa voi toki pitää yhtenä joulutonttujen ihannoimisen selityksenä, mutta ilmiölle löytynee varmasti ihan yhtä monta tulkintaa kuin on tonttukorttien lähettäjääkin, sillä joulun kuvamaailma assosioituu meille jokaiselle subjektiivisen intuitiivisesti ylittäen kaiken valmiiksi pureskellun symboliikan.

Yksi lähettää tonttukortin läheiselleen, koska joulun sanoma on hänen mielestään tarkoitettu kaikille kansoille uskontokunnasta riippumatta, niin tonttu-uskoville kuin tonttuja vieroksuvillekin.

Toinen lähettää tonttukortin ihan muuten vain ilman sen kummempaa sielun syväluotausta tai kuvasymboliikan systemaattista struktuurianalyysia; läheisensä iloksi.

Kolmas toivoo tonttukorteillaan maailmaan rauhaa, sillä mikä olisikaan ylevämpi ajankohta toivoa kansojen välistä sopua kuin joulu?

                                                                                               

Rauhanomaista uskontojen välistä rinnakkaiseloa, mistä toisuskoisten tonttukortit näyttävät antavan linjakkaan esikuvan letkeällä kuva-aihelmallaan tontusta, tähdestä ja kuun sirpistä, jotka riidan asemesta filantropoivat.

                                            

                                                                                 

Ehkä jouluisen tonttukortin moniuskonnollisine vertauskuvineen voitaisiin ymmärtää ilmentävän sisäisten ristiriitojen ja ulkoisten uhkakuvien sijasta eri kansallisuuksien välistä keskinäistä rauhaa?

                                                

Ikään kuin kuulisin kortin opastavan meitä tonttujen, puolikuiden ja tähtien lailla ryhtymään epäluulon sijasta kylvämään avarakatseisuutta, tuomitsemisen sijasta osoittamaan myötätuntoa ja raja-aitojen pystyttämisen sijasta rakentamaan siltoja - toisuskoisiin ja samanuskoisiin. Veljiimme ja sisariimme. Sillä siinähän joulussa on kysymys. Rauhasta ja rakkaudesta. Maailman melskeessä ja moninaisuudessa.

                                         

                                        

                                                                                                                          Marita Sjöberg

Pietarsaaren Sanomat 12/2016