Tabor versus Hirosima 07/2018

Taabor versus Hirosima

                              -kirkkaudesta ja valhekirkkaudesta

Elokuun kuudentena muistellaan kahta merkittävää tapahtumaa;

Kristuksen Taaborilla kirkastumista sekä Hirosiman ja

Nagasakin ydinpommituksia. 

Molemmissa tapahtumissa yhtenä keskeisenä

tekijänä voidaan pitää niissä ilmennyttä 

kirkasta valoa.

Joskus on käväissyt mielessäni näiden kahden 

muistopäivän välinen yhteys; voisiko

kuitenkin olla pelkkää sattumaa, että 

aikoinaan ydinpommituksen päiväksi valittiin 

juuri Kristuksen kirkastumisen juhla?


Ei voi, sillä kristillisen eetoksen

mukaan ajallisessa historiassa ei tapahdu 

sattumia vaan kaikella on viime kädessä jokin

tarkoitus ja merkitys jumalallisessa 

suunnitelmassa.

Myös silloin, kun ihminen käyttää hänelle 

luomisessa annettua vapaata tahtoaan ja

ja järkeään väärin.

Kirkastumisen juhlan sisältönä 

pidetään Kristuksen tulevaa vapaaehtoista 

kärsimystä ja kuolemaa ihmiskunnan 

pelastamiseksi. Ydinpommituksen

muistopäivänä taas muistelemme armotonta 

tappamista, tuhoamista ja ihmismassojen tuhoutumista 


-inhimillisen vapaan tahdon seurauksena. 

Siinä, missä Kristuksen sädehtimä valo 

Taborilla julistaa Jumalan rakkautta ihmiskuntaa kohtaan, siinä 

ydinpommien sähdetimä valo viittaa ihmisten ja kansakuntien 

väliseen demoniseen vihaan ja tuhoamiseen.

Näiden kahden muistopäivän 

samanaikainen 

viettäminen kuvaa osuvasti ihmisen vapaan 

tahdon käyttämisen ääripäitä ja edustaa niitä 

hyvyyden ja pahuuden välisiä taisteluja, joita

ei käydä ainoastaan maailman väkivaltaisilla

taistelutantereilla vaan myös jokaisen ihmisen

sielun syvyyksissä.

Mutta hedelmistään puu tunnetaan. 

Kun Taaborin kirkkauden välittömiä

seurauksia olivat apostoli Pietarin tuntema 

autuaallinen  rauha sekä sitä seurannut

Kristuksen tekemä parantamisihme, niin Japanin pommitusten

kirkkauden seurauksena sadattuhannet 

ihmiset kärsivät ja kuolivat.

Taukoamatta hyvyys ja pahuus vääntävät 

kättään tämän maailman valossa ja 

pimeydessä. Valitettavan usein pimeyttä 

erehdytään luulemaan valoksi ja valoa

pimeydeksi. Liian usein pahuus verhotaan Kristuksen valkeuden

enkeliksi ja hyvyys

kiedotaan pahuuden valhepukuun. 



Kuten esimerkiksi silloin, 

kun Hirosiman

ydinpommia on erehdytty luulemaan

ihmiskunnalle hyödyllisenä,

ylikansoittumista ehkäisevänä tapahtumana

pommituksesta taivaalle piirtyneen

sienifiguurin perusteella, mikä eräissä piireissä

symboloi ainoastaan vain "hyvää ja 

hyödyllistä”.

Jos elämää tarkastellaan kapeasta raosta,

vaikkapa pikkiriikkisestä sienen mentävästä 

aukosta, saattavat mittasuhteet vääristyä,

todellisuus hämärtyä ja värit sekoittua.

Voi esimerkiksi erehtyä luulemaan pimeyttä valoksi, valoa 

pimeydeksi, pahuutta hyvyydeksi tai hyvyyttä pahuudeksi siitäkin 

huolimatta, vaikka pahuuden ja pimeyden pilaantuneet

hedelmät eittämättä tuntuvat karvastelevan suuta.

Hedelmistään puu tunnetaan.

Yhtä lailla sielun syvyyksissä käytävissä valon

ja pimeyden välisissä taisteluissa

kuin Taaborilla ja Hirsosimassakin.

Marita Sjöberg, 2016