Marjaisaa kesää 07/2018

MARJAISAA KESÄÄ!

Maamme puhtaissa metsissä yöttömien öiden valossa kypsyy hiljalleen sinistä, punaista ja keltaista kultaa. Ihan jokaiselle suomalaiselle. Halpaa ja hyvää. Ja vieläpä niin runsaasti kuin kotiinsa jaksaa sitä kantaa tai ihan paikan päällä suuhunsa ahtaa. Nimittäin maailman maukkaimpia marjoja.

Suomessa kasvaa luonnonvaraisesti noin 50 erilaista marjalajia, joista 37 on syötäviä. Vuosittainen marjasatomme on niin valtaisa, että jokaista suomalaista kohden kypsyy jopa sata kiloa tätä luonnon herkkua, joista mieluiten poimitaan puolukkaa, mustikkaa, lakkaa, vadelmaa ja karpaloa sekä kotitalouksiin että kaupallisesti hyödynnettäväksi. Tosin uhkeasta marjasadostamme kootaan talteen vain pieni siivu; vaivainen kymmenesosa ja loput jäävät eläinten ruuaksi ja maaperää rikastuttamaan.

Joskus leikin ajatuksella, että mitäpä jos marjanpoimintaluku keikahtaisi päälaelleen; marjat tyhjennettäisiin metsistä 90 prosenttisesti ja lopuilla ruokittaisiin metsäneläimet ja lannoitettaisiin maaperää. Kuolisivatko eläimet nälkään? Eivät kuolisi, sillä ne syövät muutakin kuin marjoja ja tuskin maaperämmekään siitä huomattavasti köyhtyisi.

Green caren eli luontoavusteisen kuntoutusmetodin näkökulmasta asiaa tarkasteltuna marjanpoiminta olisi mitä parhainta hyvinvoinnin edistämistä sekä ennaltaehkäiseväisevästi että ihan varsinaisena kuntoutustoimintana yhdistettynä johonkin toiseen terapiamuotoon.

Green carella tarkoitetaan metodia, jossa hyödynnetään luontoympäristöä ja sen elementtejä ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Suomessa green care metodia käytetään muun muassa terapeuttisena puutarhanhoitona ja eläinterapiana eri asiakasryhmien kanssa työskenneltäessä.

Olisi loistavaa, jos green care toimintaa laajennettaisiin myös marjanpoimintaan. Tutkimusten mukaan jo kahdenkymmenen minuutin kertaoleilu metsässä vaikuttaa suotuisasti hyvinvointiin; verenpaine laskee, stressi vähenee ja hyväntuulisuus lisääntyy. Kun metsäretkeen yhdistetään jokin fyysinen ja motorinen aktiviteetti, muodostuu se yhä hyödyllisemmäksi ja terveellisemmäksi tapahtumaksi. 

Verkkainen samoilu, kyykistely ja epätasaisessa maastossa taiteilu kohentavat fyysistä kuntoa. Pikkiriikkisten marjojen keruu kehittää hienomotoriikkaa ja kärsivällisyyttä. Metsän siimeksessä, avaran taivaan alla kasveja kosketeltaessa saadaan läheinen, henkilökohtainen yhteys luomakuntaan, mikä osaltaan vahvistaa ihmisen luontosuhdetta. Lisäksi poimittu, ravintotiheä superfoodsato hyödyttää metsänkävijöitä ihan konkreettisesti; ketäpä ei ilahduttaisi esimerkiksi vastaleivottu marjapiirakka?

Monta kertaa olen miettinyt nykyistä työllisyystilannettamme, kohtuullisen korkeaa työttömyysprosenttiamme ja vuotuista metsässä happanevaa marjasatoamme sekä green caren että luonnonvaratuotannon näkökulmasta.

Ikävä todeta, ettei marjasadon kohdalla potentiaalinen, tekemätön työ ja mahdollinen työntekijä kohtaa. Tai oikeammin pitäisi todeta, etteivät ne tälläkään saralla kohtaa. Kekseliäät luonnonvaratuottajamme ovat ongelmaa yrittäneet ratkaista lennättämällä marjanpoimijoita kesäkaudeksi kotomaamme perukoille aina Aasiasta saakka, mikä on hyvä ratkaisu sekä meille marjasuu-suomalaisille että näille ahkerille marjastajille. 

Kuitenkin tästäkin tempputyöllistämisestä huolimatta vain kymmenesosa luomakuntamme aarteista ja ravintotiheistä kultahipuista kootaan talteen ja loput, miljoonat ja taas miljoonat kilot jäävät happanemaan äitimaan helmaan -eläinten ruuaksi ja maaperän lannoitteeksi.

Marita Sjöberg