Susivainoista 02/2019
IHMINEN ON IHMISELLE SUSI JA SUDELLE IHMINEN Suomalainen sanonta ”ihminen on ihmiselle susi” kuvannee ihmisen ja suden yhteistä taipumusta kohtuuttomana pidettävään julmuuteen, nimittäin lajitoverinsa tappamiseen. Tämä ominaisuus on aikojen saatossa johtanut ihmisen pelkäämään ja vainoamaan sutta siinä määrin, että paikka paikoin peto on ihmistoimin metsästetty lähes sukupuuttoon kuten esimerkiksi Suomessa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Vuosille 2016-2018 myönnettiin susien kannanhoidolliseksi toimenpiteeksi 53 suden kaatolupaa poronhoitoalueen ulkopuolelle. Se tarkoitti noin viidenneksen vajausta susikantaamme, jonka määrä tuolloin keikisteli runsaan kahdensadan yksilömäärän tienoilla eli vaarallisen alhaisessa minimitasossa. Luontoliitossa asiaa ei nähdä suinkaan kannanhoidollisena toimenpiteenä vaan susikantaa heikentävänä metsästyksenä, joka esimerkiksi vuonna 2014 vain lisäsi susivahinkoja. Suden ajojahtia voisi luonnehtia sanonnalla: